Himot ne on hiirelläkin

Vaikka blogi etenee vielä hitaahkosti, eloa tapahtuu. Allekirjoittaneilla on vaan niin monta rautaa tulessa ja näpit koko ajan ruvella palovammoista, että esittelypostaus antaa vielä odottaa itseään. Ja odottavan aika on pitkä. Nyt hieman katkaisen odotusta ja postailen omin nokkineni.

Olemme Stugen kanssa tulleet siihen tulokseen, että salille on kiva mennä noin kerran kuussa. No, ehkä joskus useamminkin. Mutta periaatteessa ihminen, kuten mekin olemme, on laiska otus ja välttää siksi ponnistelua kaikin mahdollisin keinoin. Ja ponnisteluun voidaan laskea ainakin salilla käynti, terveellinen syöminen ja mitä näitä nyt on, hyötyliikunta? Tosin sitä harrastamme, koska emme autojakaan omista. Jos omistaisimme, niin en halua edes ajatella.

Sen sijaan on ihanaa maata sohvalla, katsoa television roskasarjoja ironisesti (Supernanny rocks!) ja mussuttaa herkkuja. Tätä harrastin viime viikolla, sillä varjolla, että lihakseni olivat kuluneet kaksi viikkoa olleet kipeät intensiivisestä treenaamisesta. Alkuviikon pidin siis salivapaata ja himoitsin herkkuja. Keskiviikkona rentouduin syömällä litran jäätelöä ja suklaakarkkeja siihen päälle, siis jäätelöannokseni päälle. Ja se oli nannaa. Taivaallista. Olin paratiisissa. Sokerihumaloissani päätin, että on kuitenkin korkea aika mennä jo salille, ja menin vielä illalla sinnekin. Kun kerran lupasimme, että tästä blogista saa vinkkiä siihen, mitä ei kannata tehdä, sanon: älä syö litraa jäätelöä ja mene salille samana iltana. Tosin toisin kuin voisi luulla, jäätelöstä jäi yllättävän hyvä olo, eikä mahakaan painanut liikaa. Mutta niin löllö ja ällö olo kyllä oli, että pumppailut eivät kulkeneet, eivät sitten yhtään. Tai taisin minä vähän sitä jalkaprässiä työntää ja jotain nostella maastakin. Mutta hyvää oloa siitä ei tullut, todellakaan. Kröhöm+.

Loppuviikosta vedin sitten parempia treenejä, joten nyt on taas lihakset kipeänä. (Stuge, voisit tulla hieromaan...) Ja tästä tosiaan opimme, että ei kannata vetää övereitä ennen salia, ja salilla kannattaa pumpata kunnolla, niin tulee parempi olo. Keskiviikkona turposi maha, viikonloppuna lihakset. Kumpi on parempi?

Se, mitä haluan vielä hehkuttaa on, että palautukseksi löysin ihanan herkun, jota söin viikonloppuna ja johon tosin ehkä jo vähän kyllästyin, mutta ei se mitään, jaan sen silti! Kyseessä on Kaisaminnin The Good Morning -blogissa julkaisema "riisipuuro". Itse tosin tein hieman muunneltuna, 1 dl Keso-raejuustoa (joka on jo sinänsä kuin puuroa), 1,5 dl rahkaa ja mausteeksi ripaus vaniljasokeria ja kanelia. Ja oli herkkua, mussutin lauantai-iltana ja sunnuntaina aamulla taas uudestaan. Nyt himoitsen kyllä jo rahkan kanssa mustikoita, harmi kun ei pääse marjaan. Hirveä himo!

Ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi

... kuten myös he. Tai oikeastaan ei, sillä toinen oli salilla ja muutenkin aktiivinen. Toinen sitten taas rötväsi ja nukahti sohvalle päikkäreille mutta suunnitteli kuitenkin salille menoa, joten eikös se sitten mennyt melkein tasan (?).

Kahdeksantena päivänä taas aktiivisuus oli ylimmillään, joten silloin ei luonnollisesti ehtinyt istahtaa vipellyksen välissä paikoilleen. Siispä ei mitään uutta julkaisurintamalta silloinkaan.

Yhdeksäs päivä on kuitenkin uusi ja riemullinen päivä! Salaperäisyyden verho tulee raottumaan postaus postaukselta, mutta ideana on kertoa raadollisesta huipputreenaajan elämästä, joka sisältää vain Rahkaa, Raejuustoa ja Reeniä. Siitä saa varmasti paljon irti. Rivien välistä voi myös löytyä vinkkejä siihen, miten sinustakin tulee oman elämäsi huippukuntoinen lihaskimppu. Tai ainakin voit oppia, mitä ei kannata tehdä. Kröhöm+.

Joo, kuten rivien välistä ja blogin nimestä voi ehkä päätellä, tässä on hommassa on (aika lailla) pilkettä silmäkulmassa, mihin ikinä mentiinkään. Tulossa on vielä parempi esittelypostaus molemmista bloggaajista ja sen lisäksi ainakin salia, ruokaa, glamouria, laji- ja tuotetestauksia sekä treeneihin olennaisesti liittyviä listauksia. Tervetuloa parhaaseen treeniblogiin Kapkaupungista etelään! Jos me oltais sä niin kyl mekin oltais mun kaa!

Rosé & Stuge